Naistenpäivä on yhä tarpeellinen

”En ymmärrä naistenpäivää…”

”Turha päivä.”

”Millon juhlitaan sitten miestenpäivää?”

Naistenpäivää vietetään kansainvälisesti joka vuosi 8.3 ja se on useassa maassa virallinen pyhäpäivä. Silloin toivotetaan hymyssä suin hyvää naistenpäivää ja miehet saattavat muistaa naispuolisia ystäviään ja parempia puoliskojaan vaikkapa pienillä lahjoilla tai kukilla. Kaikki se on kuitenkin vain pieni pintaraapaisu siitä, mitä naistenpäivä oikeasti pitää sisällään. Naistenpäivä voi näin pinnallisesti vaikuttaa turhalta ja joltain feministien kierolta juonelta, mutta jos kerran vuoteen pysähdytään naistenoikeuksien ja traagisten naiskohtaloiden äärelle nykymaailmassa niin se sallittakoon.

Suomessa naisilla on hyvät olot ja tasavertaiset oikeudet. Kuitenkaan niin ei ole kaikissa maailman kolkissa. Maailmanlaajuisesti yli 700 miljoonaa naista, jotka elävät tälläkin hetkellä jossain päin maailmaa, joutui menemään naimisiin alle 18 vuoden ikäisenä, joista vielä 250 miljoonaa alle 15 vuoden ikäisenä. Syynä lapsiavioliittoihin on usein vanhempien tai yhteisön halu naittaa lapsi hyvälle miehelle ja näin muka turvata hänen tulevaisuutensa naisena tai sitten syynä on jokin muu yhteisöstä kumpuava paine.

Nyt ei sovi unohtaa myöskään aborttia, tuota mielipiteet kahtia jakavaa toimenpidettä tai vankilatuomiota, jonka nainen on vielä 2000-luvulla voinut saada siitä, että raskauden aikana tai synnytyksessä ilmenee jotain poikkeavaa. Naisen tulisi saada päättää, kuten myös kaikkien sukupuolesta riippumatta, mitä haluaa kehollaan ja itsellään tehdä. Abortin siis tulisi olla vaihtoehto, jos lasta ei haluta. Syy jokaisella aborttia pohtivalla on oma ja sitä voi itse punnita, onko se hyvä vai ei. Mutta luulisin, että 14-vuotiaana 40-vuotiaalle naitettu tyttö ei haluaisi lasta. Ei myöskään se nuori nainen, joka on raiskattu. Tuskin myöskään se nainen, jolla hädin tuskin on varaa edes jo olemassa olevan perheensä elättämiseen. Surullista on, että 39% maailman väestöstä asuu maissa, joissa abortti on kielletty.

Raiskauksiakin tapahtuu joka päivä – paljon. Ei pelkästään raiskauksia, joissa raiskaaja olisi tuntematon, mutta myös raiskauksia, joissa raiskaaja on aviomies. Sellaista raiskausta ei pidetä isossa osassa maista edes raiskausta muistuttavana asiana, sillä ajatellaan, että naisen tulee toteuttaa miehen, eli perheen pään tahto. Siinä eskaloituu se, että kaikilla naisilla ei ole sananvaltaa edes avioliitossa tai perheessä, jossa jokaista tulisi kunnioittaa ja rakastaa. Toinen vaiettu, mutta myös Suomessa esiintyvä harmittavan yleinen perherauhan rikkoja on naisiin kohdistuva väkivalta ja perheväkivalta. Suomessa 33 % naisista on kokenut fyysistä väkivaltaa muun kuin kumppaninsa toimesta ja 30% nykyisen tai entisen kumppaninsa toimesta.

Ahdistelu ja kadulla naisille huuteleminen on myös todella epäkunnioittavaa käytöstä naista kohtaan. Ahdisteluksi ei lasketa vain fyysistä kosketusta tai seuraamista. Se voi olla myös yleistä yksipuolista häirintää tai syrjintää sukupuolen vuoksi. Tärkein määrittävä tekijä siinä on, että häirinnän kohde tuntee sen vastenmieliseksi. Suomalaisista naisista 42% on kokenut epämielyttävää koskettelua, halailua tai ehdottelua.

Tästä kaikesta voidaan päätellä, että naisten asema ja oikeudet tarvitsevat vielä hiomista monin paikoin. Siispä niille naistenpäivän ihmettelijöille tiedoksi, että naistenpäivä on yhä tarpeellinen. Ehkä vielä jonain päivänä kaikki naiset saisivat arvoistaan kohtelua ja naistenpäivää ei enää tarvittaisi, vaan joka päivä olisi naistenpäivä. Kaikesta huolimatta haluan toivottaa kaikille ihanille naisille hyvää naistenpäivää!

[Uudelleen nostettu]