Vietin tuossa pääsiäisen jälkeisen viikon poissa opiskelukuvioista kotona vanhempien luona. Otin toisin sanottuna vähän omaa lomaa. Se tuntui juuri sopivalta ratkaisulta silloin, mutta entä jos mä menetän mun tatsin?
Kun palasin takaisin Turkuun, tiesin kohtaavani ison määrän tekemistä koulun ja muun elämän osalta. Kuinka paljon viikossa voikaan unohtua tai jäädä tekemättä? Pöydällä iso määrä postia, laskuja ja koulutehtävät odottamassa palautusta netissä. Alkoi ahdistaa se hoitamattomien asioiden määrä, mutta se helpotti jo tänään, onneksi. Hoidin kaiken pois alta, lukuunottamatta hammaslääkärin aikaa, koska kun ajanvarauksesta soiteltiin takaisin olin nukahtanut sohvalle puhelin masun päällä! Kotona olemisen jälkeen otan arkeen palaamisen aika vähän turhan raskaasti. Menetän hetkeksi mun tatsin. Mun sisäinen lapsi kiroaa silloin "Helkkari kun pitää leikkiä aikuista".
No miksi sitten otan välillä omaa lomaa? Ilokseni voin todeta, että mulla on säilynyt vanhat kaverit Petäjävedellä. Lisäksi oon niin mammantyttö ja lande, että on pakko päästä välillä äidin pöperöille ja ihastelemaan maalaismaisemaa. Mitään parempaa ei ole, kuin pitkät lenkit, äidin tekemä ruoka, pihatyöt ja kahvihetket, joita tulee vietettyä usein. Ainiin ja se rauha, kiireettömyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti