Kipeänä ja yksinasujan ongelmia

Tällä viikolla ja oikeastaan tälläkin hetkellä olen kipeänä, tarkemmin vatsataudissa. Jouduin maanantaina lykkäämään kaikkia menojani tältä viikolta, joka otti mua, ajanhallinnan kontrollifriikkiä päähän ihan älyttömästi. Täytyy kyllä kiittää yhteistyötahojani, että ovat niin ymmärtäväisiä, sillä mun menojen lykkääminen vaikuttaa myös heihin. Mutta mitä ihmeellistä siinä nyt on, että on kipeänä?

 No, oon ensimmäistä kertaa kunnolla kipeänä yksin asuessani.Ihan hirveätä. En koskaan aikaisemmin tullut ajatelleeksi yksin asumista tältä kantilta. Tykkäsin yksin asumisen ajatuksesta ja tuomasta vapaudesta, mutta nyt hämmentää. Eikö äiti ilmestykkään mun oven taakse hoitamaan mua heti kun sairastun? Harmikseni huomasin, että ei tule. Aikaisemmin, kun asuin vielä kotona porukoillani, ei tarvinnut itse käydä kipeänä kaupassa, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, siivota ja tiskata. Nyt täytyy hoitaa kaikki tuo itse, vaikka olo olisi kuinka kammottava. Kaiken kukkuraksi pitää miettiä, mihin väliin siirrän tapaamiset, työhaastattelut, koulujutut ja matkustelut.

Lisäksi kaikin puolin epäreilua on se, että Turussa alkaa jo näyttämään keväältä. Tiet on sulat ja aurinko paistaa + uudet juoksukengät + kipeänä = Kurjuus ja vääryys. Haluaisin jo niin kovasti kirmaamaan Turun parhaille lenkkireiteille. Ehkä jo viikonloppuna!Nyt ollaan tämän taudin kanssa onneksi jo voiton puolella ja mitään ei tarvinnut lykätä ensi viikon alkua pidemmälle. Aika vauhdikas alkuviikko siis tulossa, mutta keskiviikkoiltana matkustan Keski-Suomeen juhlimaan siskon synttäreitä - ehkä sitten saa vähän rauhoittua. Kiitos isosiskolle kun toi mulle poloiselle pannaria ja maitohappobakteereita. I will survive!

Ps. Tiskit on edelleen tiskipöydällä. En mä ihan kaikkea ole tehnyt.